En ole aiemmin kirjoittanut kirja-arvioita ja julkaisut niitä blogissani. Olen lukenut erilaisia kirjoja, joskus luen enemmän ja joskus luen vähemmän. Ajattelin laajentaa blogini aihepiiriä tekemällä kirja-arvioita. Tämä ei tarkoita, että aloittaisin kirjoittamaan jokaisesta lukemastani kirjasta kirja-arvion ja julkaisemaan niitä blogissani.

Kirjoitan kirja-arvion Janne Kaisanlahden kirjasta Neliapilan lehdet. Kirja kertoo Maalaisliitto-Keskustan neljästä aatevirtauksista, jotka ovat alkiolaisuus, kalliolaisuus, sunilalaisuus ja pykäläläisyys. Kirja ei ole pitkä, hieman päälle 100 sivua. Kirjassa on käytetty muun muassa ex-puoluesihteeri ja ministeri Seppo Kääriäisen luonnehdintoja neljästä aatevirtauksesta. Kirjaa on kehunut professori Kari Hokkanen blogitekstissään: https://www.suomenmaa.fi/kari-hokkanen/valoa-nakyvissa/

Lappilaisen juristin ja keskusta-aktiivin Janne Kaisanlahden uusi pieni kirja ”Neliapilan lehdet” on järjellä ja sydämellä kirjoitettu kertomus keskustan syväidentiteetistä eli siitä, minkä on sanottu olevan puolueelta kadoksissa. Suosittelen lämpimästi nykyisten päättäjien ja toimeenpanijoiden luettavaksi. Kiireiset ministerit tuskin ehtivät, mutta avustajilta pitäisi muutama tunti aiheelle liietä.

Mitä paremmin puolueen alkuperäiset aatteet ja tarkoitusperät tuntee, sitä vähemmän tulee tehdyksi ainakaan kaikkein vaikeimmin korjattavia virheitä. Sellaisten tähdenhän tähän notkoon jouduttiin. (Kari Hokkanen Suomenmaa-lehdessä julkaistussa blogissaan 29.3.2021)

Ajattelin, että kirjoitan lyhyesti mitä nämä aatesuuntaukset. Haluan tässä vaiheessa korostaa, että kuvailut ovat aika lyhyitä ja simppeleitä.

Alkiolaisuus tulee Santeri Alkion nimestä. Tässä vaiheessa on tehtävä selväksi, ettei Santeri Alkio ole perustanut Maalaisliittoa, vaikka joskus kuulee niin väittävän asiasta.

Kalliolaisuus tulee Kyösti Kallion nimestä. Kalliolaisuutta voisi kuvailla keskustalaiseksi tavaksi hoitaa yhteisiä asioita ja käytännön politiikkaa.

Sunilalaisuus tulee Juho Sunilan nimestä. Sitä voisi kuvailla maaseudun ja maatalouden edunvalvonnaksi.

Pykäläläisyys tulee Kalle Pykälän nimestä. Tässä suuntauksesta voisi kuvata, että se on kansanvaltaisuutta, populismia ja yhteiskunnallisten väärinkäytöksien paljastamista. Tällä traditiolla voisi nähdä syyn SMP:n ja vennamolaisuudelle ja sitä kautta Perussuomalaisten ja soinilaisuuden syntymiselle.

Kirja on kokonaisuudessaan erittäin hyvää luettavaa ja kertoo hyvin Keskustan alkuhistoriasta. Samalla se, kuinka eri suuntaukset haastoivat toisiaan ja etteivät kyseiset henkilöt olleet välttämättä ylimpiä ystäviä. Esimerkiksi kuinka Kallion kannattajat mielsivät sunilaisuuden Maalaisliiton aatteellisuuden näivettämisenä. Mielenkiintoista oli myös lukea muutamia kohtia, että kuinka muut puolueet suhtautuivat silloin Maalaisliittoon ja johtohenkilöihin.

Mikäli kiinnostaa niin suosittelen lukemaan teoksen ja sitä kautta ymmärtämään Maalaisliiton/Keskustan alkuhistoriasta ja puolueen neljästä aatevirtauksesta.