Sain kesäkuussa kutsun, jonka mukaan Kärsämäen kunta ja Paanukirkon kannatusyhdistys ry järjestävät Rauhanpellon kylvöjuhlan Kärsämäellä, joka pidetään 12. elokuuta. Sain ajatuksen kirjoittaa Rauhapellon päätöksenteon taustoista.

Rauhanpellon hanke oli mielenkiintoinen päätöksenteon prosessin kannalta. Laitan tähän kirjoitukseeni yhteyteen kirkkoneuvoston pöytäkirjoista (16.9.2020 ja 22.10.2020) kohdat koskien asian päätöksentekoa. Pöytäkirjat löytyvät julkisia Kärsämäen seurakunnan nettisivuilta ja blogitekstini perustuu näihin. Siksi laitan pöytäkirjojen kohdista kuvat. Osallistuin itse 16.9.2020 kokoukseen, sillä Väinö Parkkila oli estynyt osallistumaan kokoukseen. 22.10.2020 kokoukseen en osallistunut.

Paanukirkon kannatusyhdistys oli perustamassa Rauhanpeltoa Paanukirkon viereiselle pellolle. Kirkkoneuvoston puheenjohtaja eli kirkkoherra Heikki Valkama ehdotti ehdotuksen sijaan nimetä Paanukirkon kellotapulin kellon maailman toivon ja rauhankelloksi. Sen lisäksi kirkkoherra Heikki Valkama esitti, että välitetään Rauhanpellon esitys kunnalle ja sen maille, että kunta tekisi rauhanpellon omalle maalleen. Kirkkoneuvosto hyväksyi kirkkoherra Heikki Valkaman esityksen.

Kokouksen jälkeen sain tietoa, että Paanukirkon kannatusyhdistys ry aikoo tehdä oikaisuvaatimuksen kirkkoneuvoston päätöksestä. Lisäksi sain tietoa, että osa kirkkoneuvoston jäsenistä aikoi tukea Rauhanpellon perustamisista ja päätös tulisi muuttumaan.

Kuitenkin muutamia päiviä ennen kokousta hoksasin vahingossa yhden asian: Väinö Parkkila on Paanukirkon kannatusyhdistyksen hallituksen jäsen ja näin ollen jäävi päättämään asiasta. Lopulta sain asian hoidettua, että Väinö Parkkila tulee jääväämään itsensä, jotta asia ei menisi mahdolliseen valituskierteeseen.

En osallistunut kyseiseen kokoukseen. Sain kuitenkin kuulla kokouksen sisällöstä seuraavana päivänä. Olen täydentänyt tietojani kirkkoneuvoston pöytäkirjasta, johon perustan kirjoitukseni. Kirkkoneuvosto hyväksyi Rauhapellon äänin 5–2, kirkkoherra Heikki Valkama ja Alpo Lehtola äänestivät vastaan, ja kirkkoherra jätti asiasta eriävän mielipiteen. Kun seuraavana päivänä kuulin kirkkoneuvoston päätöksestä, hoksasin ja ymmärsin oman osuuteni: mahdollistin päätöksen ilman, että se olisi mennyt kokousteknisesti väärin.

Blogitekstini tarkoitus ei ole ottaa kantaa Rauhapellon puolesta tai vastaan. Tarkoitukseni on avata, että miten prosessi on mennyt. Voin todeta, ettei mainitsemaa tilannetta olisi syntynyt kuntapuolella, koska siellä tunnetaan esteellisyydet ynnä muut. Rauhanpellon päätöksenteosta löytyy sellainen muotoseikka, että esitystekstissä oli käytetty huutomerkkiä ja siitä olen saanut kommenttia.

Huomautan vielä, että kirkkoherra jätti asiasta eriävän mielipiteen. Siinä saa pohtia, että mitä olisi käynyt, jos esteellinen kirkkoneuvoston jäsen olisi päättänyt asiasta ja kirkkoherra tai joku muu huomannut asian.