Kirkkoherran virka on muuta kuin pappina toimimista. Monelle seurakuntalaisille hän on se, joka saarnaa sunnuntaisin. Työntekijöille hän johtaa seurakunnan työyhteisöä. Luottamushenkilöpuolella kirkkoherra toimii kirkkoneuvoston puheenjohtajana, jolla on esittelyoikeus ja äänioikeus kirkkoneuvoston puolella.
Kirkkoherra Heikki Valkama jää lomille elokuun lopussa ja ensi vuoden alusta eläkkeelle. Kirkkoherrana aloittaa Lauri Pietikäinen, joka toimii aluksi vt. kirkkoherrana Heikin loman aikana. Heikki Valkama on toiminut Kärsämäen seurakunnan kirkkoherrana vuodesta 2004 alkaen.
Kirjoitan oman näkemykseni hänestä tässä. Minulla on kokemusta seurakunnan luottamushenkilönä ja seurakunnan työntekijänä, sillä toimin talouspäällikön viransijaisena.
Aluksi on todettava, että Heikki toimi minun rippikoulupappinani. Noista ajoista minulla ei ole kielteistä sanottavaa.
Poliittisen tieni ensimmäisiä luottamuspaikkojani ovat seurakunnan luottamustoimet, kun vuoden 2014 seurakuntavaaleissa pääsin kirkkovaltuustoon. Heikki osallistui kirkkovaltuuston kokouksiin, joten kokouksissa näin ja kuulin häntä. Näistä kokouksista minulla ei ole paljon sanottavaa Heikin roolista.
Toisen kirkkovaltuustokauden aikana näkeminen lisääntyi, kun minut valittiin valtuustokauden alussa Väinö Parkkilan henkilökohtaiseksi jäseneksi kirkkoneuvostoon. Väinön ollessa poissa osallistuin kirkkoneuvoston kokouksiin. Tällöin näin, kuulin ja opin Heikistä lisää.
En pitänyt kirkkoneuvoston kokoushengestä. Kokouksissa oli enemmän päälle puhuttavaa kuin hyvää keskustelua. Kokousasioita saatettiin mennä läpi hyvinkin nopeasti.
Toisen valtuustokauden puolessa välissä nousin kirkkovaltuuston varapuheenjohtajaksi, jolloin läsnäoloni vahvistui kirkkoneuvoston kokouksissa. Osallistuin jokaiseen kirkkoneuvoston kokoukseen. Toisen kauden puolessa välissä koin kaksi isoa tapausta.
Ensimmäinen tapahtui kesällä 2021, kun kirkkoneuvoston piti tehdä eräs päätös ja ehdotuksena oli tehdä se sähköpostikokouksena. Minä ja kirkkoneuvoston silloinen varapuheenjohtaja Alpo Lehtola vastustimme menettelyä, koska sähköpostikokoukset olivat lainvastaisia Kirkkohallituksen ohjeistuksen mukaan. Kiinnitin myös huomiota tekstimuotoiluihin ja Caps Lockin käyttöön. Kesäkuussa pidettiin kirkkoneuvoston kokous, joka alkoi Heikin arvostelemalla allekirjoittanutta ja Alpoa.
Toinen tapaus tapahtui alkuvuodesta 2022, jolloin olin altistunut koronaan. Silloisten ohjeistuksen mukaan minulla ei ollut esteitä osallistua kokoukseen, mutta minua pyydettiin tekemään koronatesti. Tein testin eikä ollut koronaa. Tulin kokouspaikalle, jolloin osa yllättyi läsnäolostani kokoukseen ja minut käskettiin istumaan kauemmaksi. Kokous käytiin nopeasti läpi. Muutama henkilö olisi halunnut ottaa kohteluni puheeksi seuraavassa kirkkoneuvoston tai kirkkovaltuuston kokouksessa. Pyysin, ettei sitä tarvitse ottaa keskusteluun.
Kirkkovaltuustokauden 2023 alussa yhteistyö jatkui kirkkoneuvostossa ja kirkkovaltuustossa. Kirkkoneuvoston kokouksien henki meni parempaan suuntaan, sillä kokouksissa ei ollut päälle puhumista, vaan asiallista keskustelua.
Vuoden 2023 syksyllä minut valittiin talouspäällikkö Mirja Koivusalon viransijaiseksi, jossa olin joulukuun loppuun asti. Vaikka viransijaisuuteni oli lyhyt aika, niin siinä välissä oppi tuntemaan Heikkiä enemmän.
Heikin vahvuutena näen, että hän pystyy kuuntelemaan asioissa. Talouspäällikkönä toimiessani oli muutamia tapauksia, jossa hän kuunteli ja ymmärsi asioiden tilanteen.
Heikin heikkoja puolia ovat hallintopuolen asioita. Kirkkoneuvoston kokouksien pykäliä lyötiin läpi hyvin nopeassa tahdissa ilman, että kerkesi edes puheenvuoroa pyytämään. Kaikki hallintopuolen asiat eivät olleet ihan hanskassa. Kuitenkin Heikki oli valmis kuuntelemaan asioista. Tästä on kokemusta, kun toimin vs. talouspäällikkönä sinä aikana, jolloin oli kirkkolain siirtymäaikaa. Esimerkiksi esityslistojen ja pöytäkirjojen julkaiseminen seurakunnan nettisivuilla ilmoitustaulun sijaan.
Heikki Valkaman saarnoja jään kaipaamaan. Heikin saarnoja on kehuttu vahvoiksi. Olen itse pitänyt Heikin saarnoista, olen niitä kuunnellut paikanpäältä ja etänä. Tämän vuoden aikana olen katsonut jumalanpalveluksien tallenteita, joissa en ole ollut syystä tai toisesta paikalla kuten esimerkiksi puoluekokous viikonlopun saarnan, jolloin oli Jyväskylässä enkä Kärsämäellä. Eräs pappi totesi minulle Heikin saarnan olevan puhutteleva.
Minulla ei ole varmaan parasta yksittäistä muistoa Heikistä kirkkoherrana. Varmaan mukavimmat hetket olivat piispantarkastuksen viikonloppuna, jolloin perjantaina olin mukana edustamassa Kärsämäen seurakuntaa. Sunnuntaina kannoin kuuluin kulkueeseen, jossa kannoin ristiä.
Tiedän, ettei kaikki ole pitäneet Heikin tyylistä tai toiminnasta. Se on ymmärrettävää. Kärsämäen entinen kunnanjohtaja Esa Jussila totesi minulle muutama vuosi sitten, että kaikki kirkkoherrat ovat omanlaisia persoonia.
Ennen Heikin lähtöä totesin muutamille tuttaville, että tulee seuraavan kirkkoherran tai kirkkoherrojen aikana olo, että Heikkiä on ikävä. Tunne tuli aiemmin jo aiemmin tänä vuonna.
Toivotan blogitekstin myötäkin Heikille hyvää lomaa ja eläkettä!
